Daisy Ladiesin ystävänpäiväohjelma alkaa hieman myöhässä, sillä osa esiintyjistä on sairastunut, ja yritetään päättää, kuka aloittaa juhlan. Joku laittaa oman maansa musiikin soimaan ja naiset alkavat tanssia, nauraa, halailla ja taputtaa. Kappaleita vaihdellaan ja kaikilla on hauskaa.
Vihdoin on virallisen ohjelman alun aika. Eräs suomalainen nainen ilmoittaa, että vuorossa on letkajenkka, johon kaikki saavat yhtyä mukaan. Kaiuttimista alkaa kuulua Brita Koivusen kappale Suklaasydän, ja suomalaiset naiset ryhtyvät ”letkajenkkaamaan” musiikin tahtiin. Muuta Daisy Ladiesin naiset ovat hengessä mukana; he nauravat ja taputtavat tahtia, mutta kukaan ei uskaltaudu mukaan letkaan. Esitys saa kuitenkin päätyttyään raikuvat aplodit.
Letkajenkan jälkeen siirrytään kurdilaiseen tanssiin. Naiset tanssivat rivissä, pitävät toisiaan käsistä kiinni ja heiluttelevat huivejaan. Kaikki hymyilevät tai nauravat. Rinnakkain tanssiminen on perinteistä heidän kulttuurissaan.
Kurdilaisten naisten jälkeen etiopialainen nainen haluaa näyttää videon perinteisestä etiopialaisesta tanssista. Hän alkaa itsekin tanssia, ja etiopialaisessa tanssissa tyypillistä on rintakehän heiluttaminen. Muidenkin maiden ja kulttuurien edustajat liittyvät tanssiin mukaan, ja koko tanssi lähes riistäytyy käsistä, kun naiset alkavat hassutella.
Tästä jo huomaan, miten hyviä ystäviä naiset keskenään ovat. Vaikka heillä monella on erilaiset kulttuuritaustat, erilaiset perhesuhteet ja erilaiset elämänkokemukset, he nauravat, tanssivat, juttelevat, halailevat ja koskettavat toisiaan. Heillä on (suomen lisäksi) yhteinen kieli, ja se on ystävyys.
